HEVONEN JA OMEGA-3 RASVAHAPOT

ELL Maria Pyykönen huhtikuu 2020



Hevonen tarvitsee ruokavaliosta saatavia rasvoja tukemaan rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä ja tarjoamaan välttämättömiä rasvahappoja, joita elimistö ei pysty itse valmistamaan tarpeeksi. Nämä omega-3 ja omega-6-rasvahapoiksi kutsutut rasvahapporyhmät ovat välttämättömiä päivittäisissä fysiologisissa toiminnoissa sekä sikiön ja vastasyntyneiden kasvun kannalta.

Välttämättömiä omega-rasvahappoja ovat linolihappo (LA) ja alfalinoleenihappo (ALA) sekä pitkäketjuisemmat omega-3-rasvahapot eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA). Alfalinoleenihaposta (ALA) elimistö pystyy muodostamaan jonkin verran tärkeitä omega-3 EPA- ja DHA-rasvahappoja, mutta suuren tarpeen tyydyttämiseksi ne olisi tärkeää saada suoraan ruokavaliosta. ALA-rasvahappoa löytyy kasveista kuten pellavansiemenistä ja laidunruohosta, kun taas tärkeitä valmiita omega-3- EPA- ja DHA-rasvahappoja löytyy suuria pitoisuuksia vain kalasta.

Hevosen ruokinnassa omega-3- ja omega-6-rasvahappojen välisten pitoisuuksien suhde on merkitsevä. Tarkkaa suhdelukua hevosilla ei ole vielä pystytty määrittämään, mutta luontaisen karkearehusta koostuvan ruokavalion perusteella voidaan päätellä
omega-3-rasvahappojen olevan tärkeässä asemassa, sillä laidunruohossa näitä
esiintyy enemmän. Sitä vastoin omega-6-rasvahappoja on runsaasti viljoissa,
kuten kaurassa ja maississa. Tällöin kovin väkirehupitoinen ruokinta voi johtaa
liialliseen omega-6-rasvahappojen saantiin ja liian vähäiseen omega-3-rasvahappojen saantiin. Tällainen tilanne voi aiheutua esimerkiksi kovassa treenissä oleville kilpahevosille tai imettäville tammoille, jotka ovat vahvalla väkirehuruokinnalla.

Näiden välttämättömien rasvahappojen suhde on tärkeä, sillä omega-3-rasvahapoilla on todettu välittömiä anti-inflammatorisia eli tulehdusta hillitseviä vaikutuksia. Yksi tärkeimmistä tulehduksen välittäjäaineista eli näkyvien oireiden (kipu, turvotus ja lämpö)
aiheuttajista on prostaglandiini, jota tuotetaan mm. omega-6-rasvahapoista. Omega-3-rasvahappojen lisääminen ruokavalioon hillitsee prostaglandiinin muodostumista, sillä tällöin lisääntyneet omega-3-rasvahapot kilpailevat samoista entsyymeistä omega-6-rasvahappojen kanssa prostaglandiinien tuottamiseksi. Omega-3-rasvahapoista valmistetuilla lopputuotteilla on vähemmän tulehduksellisia vaikutuksia kuin niillä, joita omega-6-rasvahapoista yleensä tuotetaan.

Omega-3-rasvahapot voivat olla hyödyllisiä
esimerkiksi nivelrikon ja ontumien hoidossa. Useissa tutkimuksissa on todettu omega-3-rasvahappojen ruokintaan lisäämisen jälkeen eri-ikäisten hevosten nivelnesteessä ja veressä vähemmän tulehduksenvälittäjäaineita kuin kontrolliryhmällä. Tämä voi viitata siihen, että omega-3-rasvahappolisällä ruokinnassa voidaan sekä ennaltaehkäistä rasituksesta johtuvaa tulehdusperäistä nivelrustojen kulumista että auttaa jo nivelrikkoa sairastavia hevosia. Myös koirat hyötyvät omega-3 rasvahappojen lisäämisestä ruokintaan, tutkimuksessa sen on todettu vähentävän nivelrikkoa sairastavien koirien nivelkipuihin annettavan karprofeeni-tulehduskipulääkkeen tarvetta.

Siitosorien siittiöiden laadun ja liikkuvuuden on todettu lisääntyvän omega-3-rasvahappojen vaikutuksesta. Siitostammoilla omega-3-rasvahapot vähentävät kohdun tulehdustiloja sekä kasvattavat follikkelin kokoa ja parantavat munasolun ja alkion elinkykyisyyttä. Omega-3-rasvahappolisästä voivat hyötyä myös hevoset, jotka kärsivät tulehduksellisista suolistosairauksista, metabolisesta oireyhtymästä tai kaviokuumeesta.

Tutkimusten mukaan omega-3-rasvahappoja on syötettävä vähintään 28-35 päivän ajan ennenkuin suotuisat vaikutukset alkavat.

Tuotteita jotka sisältävät reilusti tärkeitä omega-3-rasvahappoja:

https://rehukauppa.fi/epages/rehukauppa.sf/fi_FI/?ObjectID=62343545

https://rehukauppa.fi/epages/rehukauppa.sf/fi_FI/?ObjectID=11805550


Kuva: Mia Segercrantz

Lähteet:

- Ross-Jones TN, McIlwraith CW, Kisiday JD, Hess TM, Hansen DK, Black J: Influence of an n-3 long-chain polyunsaturated fatty acid-enriched diet on experimentally induced synovitis in horses, J Anim Physiol Anim Nutr (Berl). 2016 Jun;100(3):565-77.doi: 10.1111/jpn.12359. Epub 2015 Jul 20

- Pritchett KB et al: 78 Influence of omega-3 polyunsaturated fatty acid supplementation on plasma prostaglandin E2 production in young exercising horses, Journal of Equine Veterinary Science 35(5):416-417 · May 2015

- Stacey Oke: What you need to know about omega-3 fatty acid supplements for horses, Let’s delve deeper into the dietary omega 3 fatty acids benefits for horses, including economic benefits, Veterinary Practice News October 17, 2016

- Elhordoy, D.M., N. Cazales, G. Costa, J. Estevez. 2008: Effect of dietary supplementation with DHA on the quality of fresh, cooled, and frozen stallion semen, Journal of Animal Reproduction Science 107(3-4):319.

- Brendemuehl, J.P., K. Kopp, and J. Altman. 2014: Influence of dietary algal N-3 fatty acids on breeding induced inflammation and endometrial cytokine expression in mares bred with frozen semen, Journal of Equine Veterinary Science. 34(1):123-124.

- Brendemuehl JP, Altman J, Kopp K.: Post-breeding Inflammatory Response is Reduced and Per Cycle Pregnancy Rates Increased by Oral Supplementation of N-3 Fatty Acids in Thoroughbred Mares Bred by Natural Service, Equine Vet Journal.

- Tanja Hess, Trinette Ross-Jones: Omega-3 fatty acid supplementation in horses, R. Bras. Zootec., 43(12):677-683, 2014

- Eira Ney: Hevosten lisäravinteiden käyttö ja tutkittu tieto, Eläinlääkäripäivien luentokokoelma 2019


TÄRKKELYS- JA SOKERIKUORMA HEVOSEN RUOKINNASSA


Eläinlääkäri Maria Pyykönen 2016


Ongelmat hevosen ruokinnassa liittyvät yleensä energian liikasaantiin hevosen liikuntaan nähden. Mikäli väkirehujen ja karkearehun ravintosisältöä ei huomioida, saattaa se aiheuttaa hevosille monenlaisia terveydellisiä ongelmia.

Onnistunut ruokinta tyydyttää hevosen ravinnontarpeen sekä huolehtii hevosen kokonaisvaltaisesta terveydestä, johon kuuluu tärkeänä osana paksusuolen pieneliöstön hyvinvointi. Keskeinen tekijä pieneliöstön elinolosuhteiden optimoimiseksi on suurten tärkkelysannosten välttäminen, eli rehuissa ei tulisi olla liian korkeita sokeripitoisuuksia tai pitoisuuksien suuria vaihteluita.

Ruokinnan suunnittelussa on tärkeää teettää rehuanalyysi karkearehusta eli heinästä tai säilörehusta, sillä karkearehun osuus on hevosen ruokinnassa aina suurin määrällisesti. Analyysi tulee olla riittävän kattava (otettu useista eri paaleista) ja se teetetään jokaisesta eri heinäerästä. Heinän sokeripitoisuus vaihtelee runsaasti korjuuajasta ja kasvuolosuhteista riippuen. Karkearehun valinnassa tulee huomioida, ettei sama heinälaatu sovi välttämättä kaikille tallin hevosille. Valinta tehdään ravintosisällön, ei pelkästään säilöntätavan perusteella.

Karkearehun ravintosisällön ja hevosen energiankulutuksen perusteella valitaan oikeanlaiset täydennysrehut. Hevosen ruuansulatus pilkkoo pääosan ravinnon tärkkelyksestä ohutsuolessa, mutta jos sinne saapuu kerralla liian suuri määrä tärkkelystä, kulkeutuu ylimäärä paksusuoleen aiheuttaen ongelmia. Tällöin maitohappoa tuottavien bakteerien määrä lisääntyy paksusuolessa, ja kuituja hajottavien hyödyllisten bakteerien määrä vähenee lisäten paksusuolen happamuutta. Suositukset maksimitärkkelysannoksesta ruokintakertaa kohden vaihtelevat, mutta pääperiaatteena on hyvä pitää se, että väkirehumäärä jaetaan mahdollisimman moneen ruokintakertaan, jotta suoleen kulkeutuva tärkkelysmäärä pysyisi matalana.
Viljojen prosessoinnin (esimerkiksi jauhaminen ja kypsennys) on todettu parantavan tärkkelyksen sulavuutta ohutsuolessa. Osa hevosen energiantarpeesta suositellaan korvattavan rasvoilla, mikä vähentää ruuansulatuksen vastaanottamaa sokerikuormaa.

Korkeiden tärkkelysmäärien aiheuttamia yleisimpiä terveydellisiä haittoja hevosilla ylipainon lisäksi ovat mahahaava mahalaukun pH:n laskiessa ja mahanesteen erityksen lisääntyessä sekä ripuli ja suolistotulehdukset sulamattomien sokereiden kertyessä paksusuoleen. Varsinkin maha- ja suolisto-ongelmat saattavat usein jäädä huomiotta epämääräisten tai vaihtelevien oireiden vuoksi. Yleisimpiä oireita ovat haluttomuus ratsastettaessa tai ajettaessa, löysä uloste ja mahdollisesti lievät ähkyt. Suuret tärkkelysmäärät voivat johtaa myös kaviokuumeeseen varsinkin riskiryhmiin kuuluvilla hevosilla (ylipainoiset, alkuperäisrodut) sekä nykyään hieman harvinaisempaan lannehalvaukseen silloin kun väkirehuruokinta ja liikunta eivät ole oikeassa tasapainossa.

Sopimattomasta ruokinnasta johtuvat vaivat ovat monesti hyvin pitkällisiä ja ongelmallisia hoitaa, siksi ongelmien ennaltaehkäisyyn onkin syytä panostaa esimerkiksi käyttämällä ammattilaisia apuna ruokinnan suunnittelussa.

Lähteet:
V. Julliand, A. De Fombelle, M. Varloud, 2006, Starch digestion in horses: The impact of feed processing, Livestock Science 100 (2006) 44 – 52
Annette C. Longland, Bridgett M. Byrd, 2006, Pasture Nonstructural Carbohydrates and Equine Laminitis, J. Nutr. 136: 2099S–2102S

MMT Markku Saastamoinen, Hevosen perusruokinta- luennot HevosAgro -hanke, ProAgria Oulu, Muhos/Haapajärvi 15. ja 16.4.2011



B-VITAMIINIT HEVOSEN RUOKINNASSA


Eläinlääkäri Maria Pyykönen 2017



B-vitamiinit kuuluvat vesiliukoisiin vitamiineihin, mikä tarkoittaa, etteivät ne varastoidu elimistöön, vaan niiden ylimäärä poistuu virtsan mukana. Pieneliöstö valmistaa suurimman osan B-vitamiineista hevosen paksusuolessa, jos hevonen voi hyvin ja karkearehuruokinta on kunnossa.
Jos pieneliöstön normaali toiminta kärsii, on B-vitamiinien vajaus korvattava ruokinnalla. Pieneliöstön toimintaa häiritseviä seikkoja voivat olla esimerkiksi antibioottikuuri, ravintosisällöltään tai rehuhygienialtaan epäsopiva heinä, stressitila esimerkiksi kuljetuksen, voimakkaan karvanlähdön tai sairastelun vuoksi, hyvin nopea kasvu nuorella hevosella tai puutteellisesti pureskeltu karkearehu ja imeytymisen heikkeneminen vanhalla hevosella. Myös raskaassa työssä olevat kilpahevoset voivat kärsiä B-vitamiinin puutteesta, varsinkin jos niitä ruokitaan voimakkaasti väkirehuilla ja karkearehuruokinta on puutteellista.

B-vitamiineihin kuuluvat yhdisteet ja niiden tehtävät:
- B12 (kobalamiini): ainoa B-vitamiini, jota ei ole kasveissa, joten hevosen täytyy saada tarpeensa täytettyä pieneliöstön avulla tai lisäravinteista. Tarvitaan elintärkeiden entsyymien toiminnassa sekä punasolujen ja aminohappojen muodostuksessa.
- B9 (foolihappo): toimii yhdessä B12-vitamiinin kanssa punasolujen ja hemoglobiinin muodostuksessa
- B5 (pantoteenihappo) ja B6 (pyridoksiini): olennaisia energian tuotannossa, hermoston toiminnassa sekä veren ja vasta-aineiden muodostuksessa
- B1 (tiamiini) ja B2 (riboflaviini): tärkeitä rasva-, proteiini- ja hiilihydraattiaineenvaihdunnassa, tiamiini voi myös tyynnyttää hieman hermostuneita hevosia
- B3 (niasiini): tukee ihon ja ruuansulatuskanavan toimintaa, puutostila ilmenee ruokahalun heikkenemisenä ja ripulina
- B7 (biotiini): tärkeä energia- ja proteiiniaineenvaihdunnassa, ja korkeina pitoisuuksina on todettu vaikuttavan positiivisesti kavioiden kuntoon

Kaupallisten B-vitamiinivalmisteiden lisäksi oluthiiva on monipuolinen ja luonnollinen B-vitamiinien lähde. Se sisältää vitamiinien lisäksi hyödyllisiä aminohappoja sekä suolistolle edullisia inaktivoituja hiivoja. Suolisto-ongelmaiset hevoset voivat hyötyä oluthiivan syöttämisestä huomattavasti, sillä hiivojen on todettu auttavan paksusuolen pH-arvoa säilymään normaalina vähentämällä maitohapon muodostumista ja näin edesauttavan pieneliöstön hyvinvointia yhdessä B-vitamiinien kanssa.


B-vitamiinia sisältäviä lisäravinteita:

https://rehukauppa.fi/epages/rehukauppa.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2017011904/Categories/Hevosvalmisteet/Category1